Iso 40

Päivää ennen juhlia sain inspiksen! Haluan tehdä sankarille kortin, enkä mitään pikkuruista korttia, vaan ISON!! Ja siitä se ajatus sitten lähti... Järjestettiin pienet ylläri-juhlat meidän ystävälle ja tosiaan päivää ennen sain idean, joka oli ihan pakko toteuttaa.

Ja tästä se lähti:

Hain Sinellistä paspartoutkartonkia ja hahmottelin siihen numerot. Mittaamalla päätin "paljon onnea" tekstin koon ja leikkasin kirjaimet ihan normi A4:sesta. Saatuani kirjaimet oikeisiin paikkohin, piirsin niiden ääriviivat kartongille. Tummensin lyijykynällä niitä kohtia, mitkä tuli leikata irti. Oli pakko ajatuksen kanssa merkitä leikattavat kohdat, ettei sitten vahingossa leikkaa väärästä kohdasta. Tässä vaiheessa säilytin vielä kirjaimet, onneksi, sillä niistä oli paljon hyötyä!

Seuraavaksi leikkaus:

Leikkasin kortin käyttämällä askarteluveistä ja saksia. Mitenkään turhan pikku-tarkka en nyt ollut, muuten leikkaisin sitä vieläkin :)

Leikkauksen jälkeen:

Ajatuksena alusta asti oli, että teksti ja numerot tulee erottaa toisistaan ja päätin, että kaikkien kirjainten sekä numeroiden väliin jää valkoinen alue. Nyt olin tietysti tahrinut lyijykynää joka paikkaan, joten ei muuta kuin pyyhekumi käteen. Sen jälkeen maalasin valkoisella akryylimaalilla kaikki mahdolliset välit ja lyijykynäviivat. Tässä vielä lähikuvaa, jos näkyis paremmin:

Sitten oli onnittelutekstin vuoro valmistua:

Ajattelin ensin, että teen myös onnittelutekstin erivärisistä ja -muotosista papereista, mutta muutin onneksi mieleni. Tajusin, että eihän teksti erotu ollenkaan numeroista, jos kaikissa on yhtä paljon kaikkea, vaikkakin kaikki erottaa toisistaan valkoinen väli... Tähän käytin vanhan kirjan sivuja ja niitä aiemmin leikkaamiani kirjaimia. Piirsin kirjainten ääriviivat sivuihin ja leikkasin itse kirjaimet muutaman millin pienemmiksi kuin jäljentämäni kirjain. Näin varmasti sain valkoisen maalin näkyviin kirjainten väliin.

Tekstin valmistumisen jälkeen oli aika leikata suikaleita:

Paljon suikaleita kaikista mahdollisista jämä-papereista katsomatta väriin tai kuviointiin, myös yksiväriset hyväksyttiin mukaan!

Ja sitten:

Sitten olikin se työläin vaihe, eli suikaleiden liimaaminen ja leikkaaminen numeroiden muotoon, kuitenkin niin, että kirjainten ja numeroiden reunoille jää valkoinen maali näkyviin. Askarteluveitsi tuli todella tarpeeseen!

Useampi tuntihan siinä meni, mutta lopputulos on parempi kuin uskalsin toivoa:

Tykkään! Päätin onneksi jo alussa, että minkään viivan tai reunan ei tarvitse olla viivasuora ja se päätös toi suurta mielihyvää (ikuiselle perfektionistille) kortin edetessä. Aluksi ajattelin lisääväni kaikenlaista koristetta, nauhaa, nappia tähän, mutta en lisänytkään. Mielestäni tämä on just hyvä näin :)

Näissä näkyy paremmin nämä mun "valkoiset reunat":

Ja tämmöinen oli "Iso 40" tarina :)