Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirppari. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirppari. Näytä kaikki tekstit

maanantai 14. toukokuuta 2012

Mihin tämä aika katoaa...?

No johan on kulunut aikaa siitä, kun viimeksi täällä kävin. Ei kyllä sais näin pitkiksi ajoiksi jättää blogia, mutta jos ei ehdi, niin ei ehdi, piste. Ei pidä olla itelle vihainen, pitää vain hyväksyä, että aina ei ehdi, piste. Omasta ehtimättömyydestä huolimatta ehdin ihanasti kahdehtia kaikkia teitä ahkeria päivittäjiä, joilta tulee uusia ihania juttuja melkein päivittäin!

Tähän pariin kuukauteen on mahtunut vaikka ja mitä, iloa ja surua. Ja todella paljon töitä!! Töiden takia kaikki muu onkin jäänyt, mutta nyt, nyt pitäisi olla taas aikaa. Aikaa harrastaa, tavata ystäviä, laittaa kotia, päivittää blogia!

Olen maalannut olohuoneen seinän, mistä jo aikaisemmassa kirjotuksessa haaveilin. Olen tehnyt kirpparilöytöjä. Olen tehnyt taulun. Olen askarrellut. Olen käynyt messuilla. Olen virkannut. Mutta näistä lisää tuonnempana. Ja huomasin juuri listatessa tekemisiä, että olenhan mie tehnyt muutakin kuin töitä, positiivinen ylläri:) Ja tänään alkoi pyöräilykausi, ehkä vähän myöhään jonkun mielestä, mutta mulle ihan ok.

Kävin siis pikaisesti Helsingin Messukeskuksessa Kädentaitomessuilla. Pääsin sinne tosin vasta tuntia ennen sulkemisaikaa, mutta huomasin sen riittävän paremmin kuin hyvin. Samalla siellä oli muitakin messuja, mutta niiden kiertäminen jäi haaveeksi. Enkä kyllä tiedä, oisko ne mua niin paljon kiinnostaneetkaan.

Messuilta löytyi kuitenkin (niin kuin aina) kotiintuomisia ja tässäpä ne ovat:


Aika pieni saalis, mutta sitäkin tarpeellisempi. Sain kauan kaipaamani kuumailmapuhaltimen, jei! Aikaisemmin siis käytin sellaista maalinpoistoon tarkoitettua, siinä meinasi sormetkin sulaa:) Sitten löytyi paperia, teippiä, kankaita, pari minialbumia sekä kulmalävistäjä. Ja melkein kaikille on ollut jo käyttöä, saa olla tyytis!

Viime viikolla kun kävin isossa kaupassa ostin taas uudet yrtit. Rakastan ruohosipulia ja basilikaa!! Ja aina vannon, että nyt istutan ne ruukkuihin ja huollan niitä hyvin, jotta niistä riittäisi iloa pitkäksi aikaa, mutta joka kerta se on jäänyt... Paitsi nyt, nyt ne ovat omissa ruukuissaan:


Sinkkiruukut ja vanhat kirpparilta hankitut haarukat saivat yrtit näyttämään vieläkin herkullisimmilta!! Saa nähdä kauanko meillä viihtyvät.

Olen myös pääsemässä korttiaskartelun saloihin, hitaasti mutta varmasti:


Tähän Äitienpäiväkorttiin on bongattu idea Fiskarettesin ja Emmon blogeista. Erona vain se, että ompelin käsin nuo ompeleet, enkä käyttänyt konetta. Vähän kulutin reunoja ja vanhensin muisteilla. Sitten vain sydämiä sydänleikkurilla, lankaa ja kynä. Hyvin yksinkertainen, mutta miellytti saajan silmää ja sehän on pääasia!

Ja sitten seuraa kysymys: onko olemassa jotain sääntöä kenen ja minkä linkkejä saa omaan blogiin laittaa? Sen tiedän, että kuvia ei saa käyttää ilman lupia, mutta voinko huoletta linkitellä mua innostavia kirjoituksia omaan tekstiini? Help, piste.

Nyt on pakko mennä venyttelemään mun kipeitä jalkoja, jotta huomenna taas jaksaa pyöräillä! Ja heti kun saan kameran ohjelman toimimaan, niin sitten luvassa kuvia kaikista noista tekeleistä mistä alussa mainitsin.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Aarre no.1

Rakastan elämää nähneitä huonekaluja! Nykyään kaikki kotiini tiensä löytävät huonekalut tulevat joko kirppareilta, huuto.net:stä tai muista aarreaitoista.

Tällä hetkellä mua odottaa vähintään viisi fiksausta kaipaavaa aarretta. Tässä kuitenkin yksi, jonka löysin mahtavasta nettikirppiksestä, anno.fi:stä. Jonkun verranhan tuolta tilaamalla pitää noita kuljetuskustannuksia maksaa, mutta jos johonkin silmäni isken, niin se on sitten saatava.

Tämä aarre odotti siskon varastossa useamman kuukauden, ennen kuin pääsi kotiin. Ajattelin, että haluan ensin laittaa sen kuntoon ja sitten vasta roudata kerrostaloasunnon viidenteen kerrokseen...

Tältä se siis näytti ennen.


Päätin, että siitä pitää poistaa kaikki, siis kaikki maalikerrokset ja niitähän oli! Kädet oli väliin niin kipeät, ettei pystynyt liikkumaan, mutta niin vain sinnikkään päättäväisesti ne lähti. Olihan sitä maalia huikeat neljä kerrosta. Joku ehkä miettii, miksen vain hionut ja maalannut päälle, vastaus on; en halunnut. Halusin löytää puhtaan puun noiden kerrosten alta ja antaa kokonaan uuden elämän tälle aarteelle. Vetimet ei luonnollisestikaan viehättäneet, joten ne meni vaihtoon. Lisäksi laatikostosta puuttui jalat kokonaan, alle oli kiinnitetty lastulevystä kyhätty sokkeli. Hieman pohdiskelua ja mietintää miten saa uudet jalat tehtyä, kun pohjan etu- ja takaosa olivat eri korkeudella ja kiinnitystilakin oli vähissä. Kyhäsin uuden pohjan, johon kiinnitin takajalat ja etujalat sain kätevästi kiinnitettyä etu-ala-levyyn, jos ymmärrätte mitä tarkoitan...

Ja tässä on paikkansa kotoa löytänyt aarre. {Pahoittelen huonoa kuvalaatua, parempia kuvia tulee, kun työpiste on kokonaan valmis.}


Mie niin rakastan!!